käsi puristuu nyrkkiin, se aikoo satuttaa
katse valuu surullisena silmistaa lattiaan
silmät sulkee, puristaa hampaansa yhteen
paineet luo pelkoa, pienet kädet ristis yhteen

pelokas ilme vääntyy kyyneleihin pieniin
yrittää estää itkua, kunnes ensimmäinen vierii
katse seuraa kun se matkal halkoo ilmaa
ja kun se kastelee kokolattiamaton pintaan

mut tietää, ei oo tästä pakoreittii
jo tutuks käyny nyrkki iskee viattomaan feissiin
ei anteeks pyyntöi vaan huutoo päälle
tieto, mikään ei tuu pelastaa saa hukkuun käänteen

ei ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinen
palaa silmis tuli joka ei tuu viileneen
ennen kaikki samoin ja jatkossa edelleen
kaikki katsoo päin, mut silti ohi kävelee

kertosäe:
Jatkaa matkaa
on pakko jaksaa
mut milloinkaan varjot
ei jätä mua rauhaan

Taival painaa
mut kai vaan raivaan
mun tien läpi varjojen
teen maasta taivaan

Teen maasta taivaan

rakastaa itseään, mut vihaa peiliä
taas jälkiä, kelaa unohtunutta eilistä
peilissä kohtaa oman vetisen katseen
katsoo syvälle silmiin kunnes luomet raskaat laskee

vasta nuori, mut jo tarpeeks paljo nähny
edessä niin korkeel, mut matalalla käyny
ja mikään ei saa sielusta tahraa puhtaaks
on kokemukset koettu, mikä niitä muuttas

mikään ei oo muuttunu, joka päivän jälkeen samaa
edelleen kulkee katse maas, kivii potkii vanhaan tapaan
antaa ymmärtää, et Kaikki on hyvin
mut totuut kertoessaan nyyhkii vailla lämmint sylii

tarvinu tukee, mut ollu sitä saamatta
vaan kestäny vaik lääkäreille totuut maalataan
kaadutaan, loukataan, vahingos hoitoon joudutaan
on syytä maalata ei rauhallista joulukaan

kertosäe

pahasti hämillään ku tärinään herää
olo turvaton ikään ku kaikki katsos perään
tuntuu ettei missään voi yksin viettää aikaa
itse valehtelee itselleen, ei turvaa lainkaa

surma vaivaa, mut onnellinen siitä
lähetti matkaan faijan, itseänsä siitä kiittää
katsoo taakse päin, aikaa valkomustaa
huomaa nyt jälkeenpäin, ilman värei aikaa tuhlaa

jo aikaki nyt siis elämää muuttaa
lähtee pois, kääntää selän, takas ei paluuta
mist löytää kodin, mist rohtoo unohdukseen
vastas ihminen, joka toi hohtoo kolkutukseen

rima nousussa edelleen, ylitys helppo
ku ponnistus kevenee
kaiku pohja syvenee, ei syytä vaipuu enää
nyt syytä maasta nousta, lopullisesti herää

Kaikki ohi kävelee!

kertosäe (2x)

See also:
JustSomeLyrics
55
55.119
The Kooks The Kooks.- Naive Lyrics
3. Para toda la vida El Sueño de Morfeo Lyrics