IX. Langennut valo

Kuninkaan mekaanisesta yökirjasta

Kerran, ajan kainalossa meille
valon kevät kajasti
Niityn yli, kasteen, juostiin,
piilouduttiin tummiin lehtoihin
Kerran, ajan kainalossa
tuulet, pilvet meidän kansaamme,
kun kantoi aatteet ylväät,
salaisuuden syvät vuot

Valomuurin tuolla puolen
nopeuden kantamattomissa
asuu tyhjyys, joka meidät yhdistää
Todellisuuden harmaat huoneet,
hylätyt tilat ja rautaiset tiet,
kaikki kylmyys, joka meidät voi metsästää

Kevät, jossain, sinä siellä
kuulet raskaan veden pauhun
Ootat värit, tuoksut, palaa,
kuljet pihaa mielin ankarin
Mutta kevät ei pukahda sanaakaan,
myrtit, laakerit varisee eiliseen
Sinä aattelet kaiken loppua,
syksyä, pimeitä etäisyyksiä

Valomuurin portin päällä
kasvot pakotetut metalliin,
niiden ilmeessä tyyneys, ääretön
Niiden ilmeessä p___ssisessa,
vaihtumattomassa, vieraassa
kaikki kauhu joka jatkuu aina vaan

Mutta se on unta, unta vaan,
kaikki unta täällä kaukana,
kaiken lohdun tuolla puolen,
kauneuden rannoilta karkoitettuna

Siis kun neuvoston joukosta vanhimmat
minut tahtoivat alistaa kokeeseen
otin tehtävän vastaan ja katosin
heidän kauneimman laivansa kannella

See also:
JustSomeLyrics
10
10.61
RBD Tras De Mí Lyrics
Obrint Pas L'últim combat Lyrics