Tunsin kerran pienen pojan, joka katsoi huolissaan,
kuinka kaikki kansa kulkee, pelonrypyt kasvoillaan.
Hän tahtoi sopua ja rauhaa, hän tahtoi näyttää toisen tien, hän sanoi: "Miksi kantaa kaunaa? Mä rypyt otsaltanne vien!"

Hän nukkeshown teki toivoen, et joka-ainoa ihminen sais nähdä itsensä kulkevan ja kuulla äänensä puhuvan.
Ja joka-ainut ihminen huomasi, et omaan itseensä katseli, he juosten saapuivat kuulemaan, kun nukkeshow puhui puolestaan.

Joku ensin ehkä suuttui, tahtoi poikaa kurittaa.
Viha nauruksi, kun muuttui, niin kansa tahtoi lisää vaan!
Jotain oppia sai varmaan, näin heistä aivan jokainen.
Poika keksi keinon parhaan, mielen erinomaisen.

Hän nukkeshown teki toivoen, et joka-ainoa ihminen sais nähdä itsensä kulkevan ja kuulla äänensä puhuvan.
Ja joka-ainut ihminen huomasi, et omaan itseensä katseli, he juosten saapuivat kuulemaan, kun nukkeshow puhui puolestaan.

Tunsin pojan, josta kerroin. Missä lie hän nykyisin?
Tarpeellinen meille hän on. Häntä tarvit sinäkin.
Nukketeatteri alkaa, jossain aina uudestaan.
Mene kerran, varaa aikaa, ehkä pystyt nauramaan.

Hän nukkeshown teki toivoen, et joka-ainoa ihminen sais nähdä itsensä kulkevan ja kuulla äänensä puhuvan.
Ja joka-ainut ihminen huomasi, et omaan itseensä katseli, he juosten saapuivat kuulemaan, kun nukkeshow puhui puolestaan.

Hän nukkeshown teki toivoen, et joka-ainoa ihminen sais nähdä itsensä kulkevan ja kuulla äänensä puhuvan.
Ja joka-ainut ihminen huomasi, et omaan itseensä katseli, he juosten saapuivat kuulemaan, kun nukkeshow puhui puolestaan.

See also:
JustSomeLyrics
101
101.2
Funeral Winds The Cursed Bloodline Lyrics
โป้ 03 ทำร้าย Lyrics