Pyhimys Tuhansien murheellisten lainien maa Lyrics

Mä haluun puhu mun geeneist tai meiän kaikkien
Ne tekee meist eri meit ei esineit
Ku teevees vaik miten treenais
Nii meist kaikista ei sais samanlaisia ku esim jenkeis
Selaan eri esitteit meenkö kesäl vesi teit
Vai lentämällä etelään ku stressi ei
Helpota kallos ainoo paikka maapallos
Jossa geenit käskee erittää on ne estävii eritteit
Se on tää mun kotimaa en eti kotii sopivaa muualt
Mut täält on välil pakko lähtee vittuun
Se on avohoitoon ku koppiin tai ulkomail on sisäpotilaan
Tai mä tuun hulluks ku tääl hukun tähän itkuun

kertosäe:
Tää on tuhansien murheellisten lainien maa
Joka tuhansiin pallomeriin voi ittensä tukehduttaa
Katajainen kansa jonka itsesäälin määrää
Ei mittaa järki eikä kilpailukyky määrää
Riimeissä hukkuvat elämän valttikortit
Ja kiinni pysyvät meille niissä taivaan portit
Ja vaikka onki epätoivonen ei narise
Niin se ei nari ei narise

Kakskyt vuotta enää niin mä tarvin hiussiirteen
Se on perimässä mut mistä perin piirteen
Et elän ympäri vuoden marraskuuta
Tääl yhtä tuskan huutoo tääl mutten haluu muuttaa täältä
Jos en pysty duuriinko sit siirryn syrjään
Raiskasin göstan ja jiin nyt siirryn syrjään
Annan lissun itelleni kusen hautakivelleni
Pusken tuhat lainii mustaa arkusta nousen siivilleni
Lauta lahos lakanal jokat löytyy pakanalt
Mut ainaki ain jakajalt mut kirves ei vakan alt
Näyttää vakvavalt jälkikasvu lakanal
Ku vaimo löyty saunan takaa tai mökin takan alt
Tän pohjosen taivaan al aivan joka vakan alt
Löytyy lallin henki kysyn miltä vaan kapakalt
Luunappi tuntuu napakalt ku aamul kodin lattial
Uus akkaki on hakattu ja sen kakarat pakosal
Satuin syyttömänä syntymään mut syytettynä syntyjään
Syntejäni syynäsin ku näin valon
Vaik se oliki vaan lentokone päähän iski ukkonen
Jos kerran alat juomaan loppupeleis juot talon

Jokainen arktinen artisti varmaan vartin harkitsi
Et vois karsii masennust ja ollakki vaan narsisti
Arkistost tarkistin kurotin ja varvistin
Mut ei ollu yhtään teost jota ei voist lukee arvistki
Ei yhtään lauluu jos ei kuuluis nyyhkintää
Lapset kelaa kuka lohduttais nyytiä
Ne on vaan tahroja paperilla älä siis suutu
Ei meiän asiat niistä mikskään muutu
Oikein silmin ne on sankareit noi
Sanaa ne ei sano ei voi kun ei voi
Päässä on hiljasta vaik tahtosin kiljasta
Sen saatana perkele vittu ilmaan taas
Voi onneton mikä nyt on nyt sun suu vaan on sanaton
Mielessä hiljaa sanotaan lainaa
Miehen sanaisen arkun sisällä on vainaa